Lapset liikkuvat yhä vähemmän. Mielenterveyden ongelmat sekä yksinäisyys muodostavat laskusuuntaisia käyriä lasten ja nuorten hyvinvointia mittaaviin tilastoihin. Näihin ongelmiin etsitään vastauksia eri puolilla Pohjoismaita.
Nyt eri maiden kiinnostus on kohdistunut lasten ja nuorten vapaa-aikaan ja siellä tapahtuviin, syrjäytymistä ehkäiseviin ja kuuluvuutta lisääviin toimiin. Yhdeksi ratkaisuksi kehitetään erilaisia vapaa-ajan kortteja, joilla perhe voi kattaa osan lapsen harrastusmaksuista.
Tanskassa lanseerattiin vapaa-ajan kortti jo vuonna 2006 ja nyt samankaltaista ratkaisua kokeillaan Suomen Turussa sekä kautta Ruotsin.
Vapaa-ajan korttien konseptit ja toteutustapa vaihtelevat, mutta yhteistä niille on ajatus, että valtio tai kunta osallistuu lapsen harrastamisen kustannuksiin. Harrastusten kasvaneet kustannukset ovat esteenä yhä useampien lasten harrastamiselle.
Turussa niin sanottu Boostii-etu jaetaan jokaiselle 7–19-vuotiaalle lapselle tai nuorelle ja sen suuruus vaihtelee iän mukaan 160 eurosta aina 260 euroon vuodessa. Palvelusetelimäisen edun voi käyttää turkulaisessa seurassa tai yhdistyksessä järjestettävän ohjatun liikuntaharrastuksen maksuihin.
“Tavoitteenamme on ollut tuoda apua kolmenlaisiin asioihin”, kertoo Turun liikuntapalvelujohtaja Markus Kalmari. “Ensiksikin, haluamme helpottaa harrastamisen kustannuksia. Toiseksi, haluamme varmistaa, että kaikilla turkulaisilla asuinalueilla on tulevaisuudessa mahdollisuus löytää liikuntaharrastus läheltä kotia. Ja kolmanneksi, pyrimme vahvistamaan liikuntaseurojen ohjaajien osaamista.”
Pelkän setelin myöntämisen lisäksi Turussa tehdään siis töitä liikuntapaikkojen verkoston kehittämiseksi. Kun kouluja peruskorjataan, niiden liikuntatilat suunnitellaan myös vapaa-ajan käyttöön. Liikuntaseurojen osaamista puolestaan vahvistetaan Olympiakomitean luomalla vastuullisen valmentajan verkkokurssilla. Verkkokurssi on ehtona sille, että liikuntaseura pääsee mukaan vapaa-ajan kortin käyttöpaikkojen verkostoon.
“Liikuntaseurojen ohjaajilla on merkittävä rooli lapsen ja nuoren liikuntasuhteen kehittymisessä. Onnistumisen kokemus ja motivaatio lajiin sekä harrastamiseen syntyvät valmentajan ohjauksessa”, Kalmari sanoo.
Turussa asuvien lasten ja nuorten on Boostii-edun lisäksi mahdollisuus osallistua myös Harrastamisen Suomen mallin (HSM) tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin. Harrastamisen Suomen malli on opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa toteutuva valtakunnallinen malli, joka pyrkii mahdollistamaan jokaiselle peruskoululaiselle harrastuksen itselleen mieluisassa ryhmässä maksutta koulupäivän yhteydessä. Sen vuosibudjetti kansallisella tasolla on 14 miljoonaa euroa. OKM:n rahoituksen lisäksi myös kunnat osallistuvat Harrastamisen Suomen mallin kustannuksiin.
Turun Boostii-etu ja Harrastamisen Suomen malli ovat kuitenkin toteutukseltaan ja budjetiltaan hyvin erilaisia.
“Harrastamisen Suomen mallin puitteissa lapsille voidaan tarjota matalan kynnyksen harrastus kerran viikossa, mutta se usein poissulkee tavoitteellisen harrastamisen. Harrastekortti taas keskittyy urheiluseurojen järjestämään toimintaan ja tarjoaa näin lapsille ja nuorille mahdollisuuden motivoitua jostain lajista pidemmällä tähtäimellä”, Kalmari kiteyttää.
Hänen mielestään on hyvä, että harrastamiselle on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Kalmari uskoo, etttä Harrastamisen Suomen mallin puitteissa aloitettu harrastus voi tarjota kimmokkeen myös urheiluseuraan liittymiseen. “Urheiluseurassa voi harrastaa erilaisilla tavoitteilla, myös rennommin”, Kalmari muistuttaa.
Turussa Boostii-etuun on budjetoitu tänä vuonna 2,7 miljoonaa euroa. Vuosibudjettiin ei sisälly sen vaatiman sähköisen järjestelmän kehitystä vaan se on toteutettu erikseen. Se sisältää kuitenkin yhteistyön SOS-Lapsikylän kanssa, minkä kautta jaetaan harrastetukia 50 000 euron edestä vähävaraisille lapsille Boostii-edun lisäksi. Harrastamisen Suomen mallin vuosibudjetti Turun harrasteryhmien järjestämiseen on 300 000 euroa.
Roskildessa keskitytään lasten sitouttamiseen
Tanskassa vapaa-ajan kortti eli niin sanottu fritidspas ohjautuu harrastajien käyttöön kuntien kautta ja se on käytössä noin 80 prosentissa tanskalaisia kuntia.
“On hyvin vaikea verrata tanskalaista harrastemallia muiden maiden ratkaisujen kanssa, koska jopa Tanskan sisällä toteutukset vaihtelevat toisistaan merkittävästi”, sanoo Roskilden kunnassa kulttuurin, kirjastojen ja liikunnan asiantuntijana työskentelevä Michael Lind Olsen.
Roskilden kunnassa on viime vuosina keskitytty ymmärtämään, miten lapset saadaan osallistumaan ja sitoutumaan harrastetoimintaan, sillä kokemus on opettanut, että pelkkä avustettu pääsy harrastukseen ei vielä johda motivaatioon.
Siksi pelkän vapaa-ajan kortin lisäksi tässä noin 50 000 asukkaan kunnassa rakennetaan Lind Olsenin johdolla kumppanuuksia urheiluseurojen kanssa.
Kumppanuuksien myötä urheiluseurat saavat käyttöönsä osa-aikaisen työntekijän, jonka päätehtävänä on tukea nimenomaan niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät perheen tilanteen tai varallisuuden vuoksi muuten voisi osallistua vapaa-ajan toimintaan. Hän toimii linkkinä lasten ja valmentajien välillä ja varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevista perheistä tulevat lapset otetaan aidosti mukaan ryhmään.
Tämän henkilöresurssin lisäksi seuroille tarjotaan ohjeistusta siitä, miten uudet lapset toivotetaan tervetulleiksi, ja miten jo harrastuksessa mukana olevat lapset ja heidän perheensä voivat auttaa uusia osallistujia viihtymään.
“Olemme oppineet, että hyvällä aloituksella on merkittävä rooli lasten sitoutumisessa. Tervetulo voi toki näyttää hyvin erilaiselta eri seuroissa, sillä joillain voi olla 800 jäsentä ja toisilla 70. Rohkaisemme kuitenkin kaikkia seuroja luomaan oman versionsa”, Lind Olsen sanoo.
Nyt tästä Lind Olsenin vetämästä projektista on tullut kiinteä osa Roskilden kunnan toimintaa. Rahoitus kumppanuuksien luomiseen ja ylläpitämiseen, kuten myös itse vapaa-ajan kortin rahoitus, tulee kunnalta. Vapaa-ajan kortin vuosibudjetti on noin 250 000 Tanskan kruunua (33 000 euroa) kun taas kumppanuusmallille on vakiinnutettu miljoona Tanskan kruunua (noin 135 000 euroa) vuodessa.
Ruotsalainen fritidskort tarjoaa uuden tavan ymmärtää ja ehkäistä lasten ja nuorten segregaatiokehitystä
Ruotsissa lanseerataan vuoden 2025 syksyllä fritidskort, jonka kehittäminen on lähtenyt halusta parantaa lasten ja nuorten osallisuutta ja hyvinvointia.
“Ruotsissa on nähtävissä voimakas segregaatiokehitys. Lapset ja nuoret eivät osallistu tasapuolisesti harrastustoimintaan ja koronaviruspandemia pahensi tilannetta entisestään”, sanoo Madeleine Larsson. Hän työskentelee analyytikkona ja projektinjohtajana Ruotsin kansanterveyslaitoksella, (Folkhälsomyndighet), joka vastaa suomalaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta.
Laitos kuuluu viidestä kansallisesta organisaatiosta muodostuvaan tiimiin, jonka tehtävänä on koordinoida uuden vapaa-ajan kortin lanseerausta ja toteutusta. Folkhälsomyndighet huolehtii kortin viestinnästä ja vaikuttavuuden arvioinnista.
Toisin kuin Turussa ja Roskildessa, vapaa-ajan kortti ohjautuu Ruotsissa hallitustasolta kuntien sijaan. Kortin toteutukseen on varattu vuositasolla 800 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 71,5 miljoonaa euroa).
Larssonin mukaan vapaa-ajan toiminnan vaikutusten arvioiminen on todella tärkeää, ja yhä enemmän huomiota tulee keskittää seurojen ulkopuolella tapahtuviin harrastuksiin, jotka eivät saa urheiluseurojen kaltaisia tukia valtiolta.
“Emme vielä tiedä, minkälainen vaikutus harrastusryhmillä on lasten ja nuorten hyvinvointiin tai syrjäytymisen ehkäisyyn tai miten varmistetaan pääsy näihin ryhmiin. Vapaa-ajan kortti antaa meille mahdollisuuden ymmärtää harrastustoiminnan mahdollisuuksia paremmin.”
Suurin haaste kortin lanseerauksessa ja vakiinnuttamisessa on Larssonin mukaan viestintä.
Koska malli ei ohjaudu kuntien kautta, toteuttavilla tahoilla ei ole suoraa yhteyttä eri alueilla asuviin perheisiin. “Meidän täytyy työskennellä tiiviissä yhteistyössä paikallisyhteisöjen kanssa, jotta tavoitamme perheet, joille vapaa-ajan kortista on eniten hyötyä. Suomen harrastusmallista (HSM) ja Roskilden kumppanuusyhteistyöstä löytyy hienoja esimerkkejä siitä, miten tarkalla kohdentamisella pystytään tavoittamaan juuri oikeat perheet.”
Kortille on vahva tuki nykyiseltä hallitukselta, mutta eduskuntavaalien lähestyessä Larssonin mukaan nähtäväksi jää, miten seuraava hallitus suhtautuu kortin toteutukseen. “Toisaalta, rohkaisua tulee hallituksen lisäksi myös siitä, että muissa Pohjoismaissa on käytössä vastaavia toteutuksia. Ne toimivat hyvinä motivaattoreina.”
Vaikuttavuus ei ole pelkästään numeroita vaan myös yksittäisiä tarinoita
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin paraneminen tai syrjäytymisen ehkäiseminen eivät ole nopeita tai yksiselitteisiä asioita mitata. Me-säätiön toimitusjohtaja Tiina-Maija Toivola haluaa rohkaista vapaa-ajan toiminnan järjestäjiä sekä toiminnan rahoittajia mittaamaan myös toiminnan vaikuttavuutta.
“Vain selkeiden tavoitteiden ja niitä varten asetettujen mittareiden avulla saadaan selville, onko harrastustoimintaan kohdistettu avustus saanut aikaan toivotun vaikutuksen. Tämän todentaminen on myös Me-säätiön olemassaolon ytimessä”, Toivola toteaa.
Toivola on ilahtunut, että niin Turussa, Roskildessa kuin Ruotsissakin pyritään arvioimaan vapaa-ajan korttien tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta joillain mittareilla.
“On ilmeistä, että kaikkien eri maiden edustajia kiinnostaa, lisäävätkö mallit lasten ja nuorten osallistumista harrastustoimintaan tai auttavatko ne pitämään heidät harrastuksissa myös teini-iässä, jolloin moni tyypillisesti putoaa.”
Turussa seurataan lyhyellä aikajänteellä nimenomaan osallistujien ja pudokkaiden määriä. Pitkällä aikajänteellä taas voidaan seurata myös lasten ja nuorten hyvinvointi-indikaattoreita. “Kansallinen LIITU-tutkimus osoittaa, että jos lapsi harrastaa liikuntaseurassa, hän myös täyttää terveyttä edistävät liikuntasuositukset useammin”, Kalmari sanoo.
Ruotsin vaikuttavuusarviointi keskittyy samankaltaiseen kehykseen: vapaa-ajan kortin käyttöasteen mittarointiin ja pidemmällä tähtäimellä sen vaikutuksiin nuorten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Lisäksi tehdään laadullista tutkimusta, jolla pyritään selvittämään harrastamiseen liittyviä asenteita, pääsyn esteitä ja tapoja tukea perheitä vapaa-ajan kortin käyttöönotossa. Laadullista tutkimusta tehdään ennen mallin käyttöönottoa sekä kahden vuoden päästä.
Roskildessa ollaan myöskin kiinnostuneita siitä, miten sitoutuneita lapset ja nuoret ovat harrastustoimintaan ja auttaako kumppanuusmalli pitämään heidät harrastuksissa kiinni. Vuonna 2022 tehtiin mallin vaikuttavuutta arvioiva sisäinen kyselytutkimus ja se on toistettu vuosien 2024–2025 vaihteessa.
Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että 83 prosenttia lapsista, jotka aloittivat harrastuksen kumppaniverkostoon kuuluvassa seurassa oli yhä mukana harrastustoiminnassa kun taas muiden seurojen osalta luku oli 59 prosenttia.
Lind Olsen kuitenkin korostaa, että kaikki vaikutukset eivät ole määrällisesti mitattavissa vaan tulevat ilmi tarinoina lasten ja nuorten arjesta. Yhdenkin lapsen auttamisella on merkitystä. “Raha, jonka käytämme kumppanuuksien luomiseen vastaa suurin piirtein sitä kustannusta, mikä menisi yhden nuoren vuoteen vankilassa. Kun kuulemme nuoren sanovan, että harrastus on auttanut häntä pysymään poissa vankilasta, sillä on iso merkitys sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.”
Jokaisessa maassa on tunnuttu ymmärtävän yksi asia. Pääsyä harrastamisen äärelle tulee tukea, mutta se ei yksinään riitä. Jotta lapset ja nuoret tavoitetaan, ja jotta heidän harrastamisensa tuottaa positiivisia tuloksia paitsi yksilöille myös yhteiskunnalle, tarvitaan monen eri toimijan yhteispeliä.
Lopulta vasta pitkän aikavälin tulokset osoittavat, voidaanko tuetulla harrastamisella saada aikaan merkityksellistä muutosta yksilöissä, yhteisöissä sekä yhteiskunnassa laajemmin.
Kirjoittanut: Aurora Airaskorpi
.webp)
