Seurakentältä kuultua, osa 2: Näin yhdenvertaisuus ja hyvinvointivaikutukset toteutuivat eri lajien ja sukupuolten välillä

Insight
8.12.2023
Me-säätiöllä ja urheiluseuroilla on yhteinen tavoite: entistä yhdenvertaisempi ja hyvinvointia edistävä harrastuskokemus jokaiselle lapselle ja nuorelle. Urheiluseurojen ja harrastustoimijoiden kanssa yhdessä keräämämme data valottaa onko hyvinvoinnin kokemuksessa eroja eri lajien tai sukupuolten välillä – ja siitä, onko yhdenvertaisuus toteutunut kaikille samalla tavalla.

Aiemmassa blogikirjoituksessa tarkastelimme Me-säätiön ja suomalaisten urheiluseurojen keräämää dataa harrastustoiminnan saavutettavuudesta ja vaikutuksista hyvinvointiin yleisellä tasolla. Annoimme myös vinkkejä yhdenvertaisempaan seuratoimintaan.

Tässä blogissa syvennymme jälleen samaan dataan, mutta pureudumme nyt eri urheilulajien ja sukupuolten välisiin eroihin yhdenvertaisuuden kokemuksessa.

Mitä tietoa olemme keränneet?

Olemme keränneet kahdenkymmenen suomalaisen urheiluseuran kanssa tietoa, jotta voisimme taata yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumisen lapsille ja nuorille harrastustoiminnassa. Selvitimme suoraan harrastajilta ja heidän huoltajiltaan muun muassa:

- Miten erilaisista perhetaustoista tulevat lapset ja nuoret saavuttavat harrastustoimintaa?

- Miten lapset ja nuoret kokevat urheiluharrastuksen vaikuttaneen hyvinvointiinsa?

- Minkälaisia syrjäytymiseltä suojaavia tekijöitä lapsilla ja nuorilla on elämässään? (Esim. ystävyyssuhteet ja turvalliset aikuiset)

Ensimmäisessä blogissamme tarkastelimme kyselyn yleistuloksia. Tässä blogissa keskitymme puolestaan sukupuoli- ja lajikohtaisiin eroihin.

Urheiluseurat tavoittavat enemmän haavoittuvammassa asemassa olevia poikia kuin tyttöjä

Harrastustoiminnan tulee tavoittaa lapset ja nuoret lähtökohdista riippumatta. Siksi keräsimme tietoa perheiden sosioekonomisesta taustasta. Tiedon perusteella harrastustoiminnan tavoittavuudessa on pienehköjä eroja sukupuolen mukaan.

20 prosenttia pojista tulee perheistä, joissa esiintyy yksi tai useampi sosioekonominen taustatekijä: perheet voivat olla pienituloisia, vanhemmat matalasti koulutettuja tai yksi tai useampi vanhempi pitkittyneesti kotona esimerkiksi pitkittyneen työttömyyden, pitkäaikaisen sairauden tai työkyvyttömyyden vuoksi. Kyseessä voi myös olla yksinhuoltajaperhe tai tilanne, jossa lapsi ei asu vanhempansa kanssa. Pojista 2,6 prosenttia edustaa perheitä, joissa esiintyy useampaa näistä tekijöistä.

Tyttöharrastajista puolestaan 18 prosenttia tulee perheistä, joissa mainittuja taustatekijöitä esiintyy. Huono-osaisuus vaikuttaa kasaantuvan enemmän poikaharrastajien perheissä: vain 1,4 prosenttia tytöistä perheistä, joissa matalan koulutuksen tai pienituloisuuden kaltaisia sosioekonomisia tekijöitä on kaksi tai enemmän.

Lapsia pelaamassa jalkapalloa jalkapallokentällä

Yksi laji tavoittaa selvästi eniten heikoimmassa asemassa olevia harrastajia

Havaitsimme harrastustoiminnan tavoittavuudessa myös pieniä eroja eri urheilulajien välillä. Keräämämme datan mukaan jalkapallo tavoittaa parhaiten heikommassa asemassa olevia harrastajia (21 prosenttia), kun taas jääkiekko tavoittaa 19 prosenttia samoista harrastajista. Muista lajeista tiedämme vielä vähän, ja etsimmekin jatkuvasti mukaan uusia pilottiseuroja. Jos olet kiinnostunut tähänastisista tuloksista tai haluat kuulla niistä tarkemmin, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Erityisesti teini-ikäiset tytöt kokevat harrastuksen heikentävän hyvinvointia

Tavoittavuuden lisäksi keräsimme tietoa siitä, miten lapset ja nuoret sekä heidän huoltajansa kokevat harrastuksen vaikuttaneen lasten hyvinvointiin. Tarkastelimme myös, minkälaisia syrjäytymiseltä suojaavia tekijöitä lapsilla on elämässään: kokevatko he yhteenkuuluvuuden tunnetta ja innostusta oppia uutta, onko heidän elämässään ystävyyssuhteita ja turvallisia aikuisia.

Keräämämme datan perusteella 44 pojista ja 39 prosenttia tytöistä kokee harrastuksen lisänneen hyvinvointia viimeisen puolen vuoden aikana. Kannustavat luvut osoittavat, että urheilu voi olla todellinen voimavara nuorten elämässä.

On kuitenkin syytä huomata, ettei kaikkien vastaajien kokemus ollut yhtä positiivinen. Jopa yhdeksän prosenttia vastanneista tytöistä kokee, että harrastuksella on ollut negatiivinen vaikutus hyvinvointiin. Pojista näin ajattelee kuusi prosenttia. Yli 15-vuotiaat tytöt kokivat vastaajista vahvimmin, että urheiluharrastus on vaikuttanut negatiivisesti hyvinvointiin.

Kiinnostuitko?

Nämä tulokset antavat meille arvokasta tietoa siitä, kuinka voimme tehdä harrastustoiminnasta vieläkin paremman ja yhdenvertaisemman kaikille lapsille ja nuorille. Jatkamme työtä näiden tavoitteiden eteen yhdessä urheiluseurojen kanssa. Jokainen panostus on tärkeä. Jos tunnet intohimoa tähän aiheeseen tai haluat tutustua tarkemmin tähän mennessä kerättyihin tuloksiin, älä epäröi ottaa yhteyttä.