Jääkiekko kaipaa uusia harrastajia. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia – tai edes haluja – päästä suhteellisen kalliina pidetyn lajin piiriin. Jääkiekko on myös monille uusille suomalaisille verrattain tuntematon laji. Jääkiekkoliiton länsirannikon alueen aluepäällikkö Jouni Myllymaan mukaan jääkiekkoa uhkaa syntyvyyden laskiessa pelaajakato, ellei lajin uudistamiseksi aleta tositoimiin.
Jääkiekkoliiton länsirannikon alueella on käytössä Unelmien peliä -rahasto, jolla tuetaan alueen seuroja. Rahaston avulla on tarkoitus saada erilaisista lähtökohdista tulevia pelaajia mukaan seurojen harrastustoimintaan. Ensimmäistä kertaa rahaston nelivuotisen historian aikana sen yhdeksi tukikriteeriksi on otettu tarkempi tietojen kerääminen harrastajista.
Toiminnan vaikutusten mittaamisen avulla pyritään saamaan selkeämpi kuva siitä, millaisista taustoista lapsia ja nuoria tulee Unelmien peliä -toimintaan mukaan. Samalla selvitetään miten harrastus vaikuttaa heidän elämäänsä. Kerätty tieto antaa paremman ymmärryksen harrastajien sosioekonomisista perhetaustoista, asuinalueista sekä muun muassa sitä, parantaako jääkiekkoharrastus harrastajien hyvinvointia ja joukkoon kuulumisen tunnetta.
Dataa kerätään Me-säätiön kehittämällä data- ja vaikuttavuustyökalu Melviolla. Jääkiekkoliiton länsirannikon aluepäällikkö Jouni Myllymaan mukaan lajin selviytymisen elinehto on harrastajaporukan laajentaminen ja sen varmistaminen, että mukana myös pysytään.
”Lasten urheilua pystyy lähtökohtaisesti harrastamaan erilaisten tukien avulla melko pitkälle, matalillakin kustannuksilla. Silti kynnys lätkäharrastuksen aloittamiseen voi tuntua monista perheistä liian korkealta. Jos mukaan voi lähteä helpommin kokeilemaan, sitten ehkä halutaankin jäädä”. Tämä olisi myös Jouni Myllymaan harras toive.
Datavetoinen kehitystyö on välttämätöntä lajin jatkon kannalta
Unelmien peliä -rahastolta avustusta saavat seurat sitoutuvat järjestämään juuri matalan kynnyksen kiekkoilua eri taustoista tuleville lapsille ja nuorille. Vastaisuudessa seurat myös sitoutuvat selvittämään, keille tuki oikeastaan ohjautuu ja saadaanko sillä todellisia vaikutuksia aikaiseksi.
Vaikka Unelmien peliä -rahasto tukee vain länsirannikon alueella toimivia seuroja, voidaan toiminnasta kerättävän datan avulla jakaa tärkeitä oppeja myös muualle Suomeen. Jouni Myllymaa kokee, että Länsi-Suomessa on jo opittu Me-säätiön kanssa tehdystä yhteistyöstä. Syksyllä 2023 käynnistyneessä hankkeessa on kerätty tietoja seurojen junioritoiminnasta sekä matalan kynnyksen kiekkokerhoista.
Yhteistyö on tähän mennessä osoittanut, että esimerkiksi varsinaissuomalaisen kunnan ja urheiluseuran yhteinen matalan kynnyksen kiekkokerho tavoitti – verrattuna seuran muuhun juniorikiekkoiluun – yli kaksinkertaisen määrän harrastajia, joilla on elämässään kasautunutta huono-osaisuutta. Kerhon osallistujista 77 % hyvinvointi oli parantunut puolen vuoden mittausajanjakson aikana, kun taas urheiluseuran junioriharrastajien osalta vastaava luku oli 42 %.
Pilottihankkeen tulosten perusteella kiekkokerhojen eduista on käyty luennoimassa myös muille seuroille sekä Suomi-kiekon kehityspäivillä. Siksi myös Unelmien peliä -rahaston tukikriteeristöön on otettu mukaan harrastamisen vaikutusten mittaaminen Me-säätiön Melviota hyödyntäen.
”Seurakäynneillä jutellaan paljon seuran päättäjien kanssa uusien harrastajien rekrytoinnista. Lajin parissa on vielä paljon sellaista ”näin on aina tehty” -henkeä, joten faktatiedon avulla madalletaan kynnystä ottaa uusia käytäntöjä haltuun”, Myllymaa toteaa.
Yhteiskunta muuttuu, mutta miten se näkyy lätkässä?
”Vanhalla mallilla meneminen ei enää johda pitkälle. Jos mietitään ihan väestökehitystä ja halutaan, ettei jäähalleista sammuteta valoja, niin meidän pitää huomioida myös ympärillä muuttuva maailma. Lajia pitää yksinkertaisesti tehdä tutummaksi kaikille”, summaa Myllymaa.
Myllymaan mukaan Varsinais-Suomessa – johon myös rahaston tuki kohdistuu – on paljon lapsiperheköyhyyttä. Alueella on myös paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä. Hyviä kokeiluja eri taustoista tulevien mukaan saamiseksi onkin jo tehty. Seuroissa on kokeiltu välineiden hankintaa, monikielistä markkinointia ja muun muassa TPS on järjestänyt maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille kiekkokouluja.
Erilaisten kokeilujen lisäksi Jääkiekkoliiton länsirannikon alueella halutaan silottaa tietä sille, että erilaiset väestöryhmät löytävät paremmin lajin pariin – ja kenties sen avulla myös yhteiskuntaan. Lisäksi Myllymaan mukaan eri taustoista tulevien vanhempien saaminen mukaan lastensa harrastuksiin voisi olla hyödyksi sekä lasten sitoutumisen että vanhempien itsensä kannalta.
Myllymaa haluaisikin, että seurat panostaisivat entistä enemmän harrastevastaavien palkkaamiseen ja itse junnuharrastustoiminnan kehittämiseen. Hänen mukaansa monet seurat käyttävät paljon rahaa 16–18-vuotiaiden päävalmentajan palkkaamiseen, vaikka rahat Myllymaan mukaan kannattaisi laittaa ihan siihen alkuvaiheeseen, jotta lapsia ylipäänsä saadaan harrastuksen pariin. Myllymaa näkee, että pelkästään kilpaurheiluun keskittyminen on liian lyhytjänteistä toimintaa, eikä ihan kaikkien seurojen kannattaisi sitä edes tehdä.
”Meille on tärkeää saada aikaan vaikuttavaa harrastustoimintaa, joka palvelee kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Ilman tätä rahastoa seurat voisivat priorisoida eri tavalla, mutta rahaston ja sen vaikutusten mittaamisella autamme seuroja pysymään muutoksen mukana”, Myllymaa summaa Unelmien peliä -tukikriteerien muuttumista datavetoisempaan ja tasavertaisuutta korostavaan suuntaan.
“Olin itse juuri Vierumäellä seurakehittäjien valmennuskoulutuksessa. Siellä näkyi selvästi, että asenneilmapiiri seuroissa on muuttumassa. Murros ja muutos ottaa aikansa – kenties sen seitsemän vuotta – mutta kunhan vain jaksaa tehdä sen eteen töitä, niin kyllä se tulee tapahtumaan."
.webp)
