Tasan kymmenen vuotta sitten seurasin suurella mielenkiinnolla juuri perustettua säätiötä, joka vaikutti tekevän asioita totutusta poikkeavalla tavalla. Me-säätiö lupasi tuoda kunnianhimoa syrjäytymisen ja eriarvoistumisen vastaiseen työhön. Säätiön visio kuitenkin tuntui naiivilta: Suomessa ei vuonna 2050 ole yhtään syrjäytynyttä lasta tai nuorta. Miksi tähdätä johonkin, joka ei ole mahdollista? Jokin syrjäytymisen ehkäisyn, lasten ja nuorten paremman tulevaisuuden sekä perustajien teknologiataustan yhdistelmässä kiehtoi, visiolauseesta huolimatta.
Eikä kulunut aikaakaan, kun löysin itseni Me-säätiön silloiselta toimistolta. Liityin tiimiin, kun säätiöllä oli ikää reilu kaksi vuotta ja työntekijöitä vasta muutama. Minua veti ensisijaisesti puoleensa Me-säätiön tärkeä missio, tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille lapsille ja nuorille lähtökohdista riippumatta.
Me-säätiön missio on kestänyt hyvin aikaa. Sen lisäksi minua vetää edelleen puoleensa säätiön tapa toimia. Meiltä tiiminä odotetaan ja vaaditaan kokeilunhalua, riskinottoa sekä kunnianhimon tason nostamista taivaisiin. Meille tämä on välillä tarkoittanut älyttömiä visiolauseita, joskus epäonnistuneita projekteja – ja toisinaan todellisia täysosumia.
Jo Me-säätiötä perustaessa tiedettiin, ettei ihmelääkettä syrjäytymisen ja eriarvoistumisen pysäyttämiseksi löydy helpolla. Olemme kuitenkin halunneet uskoa siihen, että visiota kohti pitää pyrkiä. Meille on annettu tiiminä mandaatti testata uutta ja luottaa vaistoomme, kunhan rima on riittävän korkealla ja visio kirkkaana mielessä.
Juhlimme tänä vuonna Me-säätiön kymmenvuotista taivalta. Olemme myös alkuvuoden aikana päivittäneet strategiamme seuraavalle viidelle vuodelle. Uusi strategia asettaa meille tavoitetason, kokoaa oppimme matkan varrelta sekä muistuttaa siitä, mikä tekee meistä ainutlaatuisen.
Kohti nollaa
Kymmenen vuotta sitten Me-säätiön tiimi käynnisti työnsä sitä kohti, että vuonna 2050 Suomessa ei olisi yhtään syrjäytynyttä lasta tai nuorta. Olen myöhemmin oivaltanut, että alkuperäisen vision nerokkuus oli sen mitattavuudessa: meidän oli määrä tehdä kaikkemme, että pääsisimme ainakin mahdollisimman lähelle nollaa. Nyt ajattelen, ettei ole järkeä asettaa tavoitteita, joiden saavuttaminen on liian helppoa. Mieluummin asetamme tavoitteen niin, että niiden saavuttaminen tuntuu mahdottomalta.
Alkuperäisen visiolauseen ansiosta Me-säätiö tuli nopeasti tunnetuksi datastaan: kokosimme yhteen maailman laadukkaimmat rekisteriaineistot ja tilastot seurataksemme reaaliajassa sitä, kuinka moni nuori jäi syrjään. Tämä asetti tavoitetason omalle työllemme: vain datan avulla voisimme seurata, miten syrjäytyvien nuorten määrä muuttuisi ja kuinka lähellä nollaa olemme.
Huomasimme kuitenkin nopeasti, ettei tilastodata yksin riittänyt ohjaamaan edes omaa työtämme. Siksi olemme viime vuosina kehittäneet teknologian ja mittariston jokapäiväisen työmme vaikutusten mittaamiseen. Näin pystymme itse seuraamaan oman työmme vaikutuksia jopa päivittäin, ja tarjoamaan myös muille työkaluja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Haluamme, että kaikki lasten ja nuorten parissa toimivat organisaatiot tietävät oman työnsä vaikuttavuuden.
Matkan varrella olemme testanneet erilaisia keinoja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Olemme rahoittaneet kymmeniä loistavia hankkeita, ja viime vuodet kasvattaneet osaamistamme omissa yhteisöissämme Lasten ja perheiden talo Meltsissä sekä mellunkyläläisten lasten ja nuorten omassa jalkapalloseura FC Meltsissä. Nämä yhteisöt tarjoavat meille ensikäden tietoa – ja dataa – siitä, mikä toimii ja mikä ei. Olemme sitoutuneet kehittämään omaa yhteisötyötämme keräämämme datan pohjalta.
Emme tietenkään ajattele, että Me-säätiö ratkaisee syrjäytymisongelman yksin. Se näkyy myös uudessa strategiassamme.
Haluamme olla mukana rakentamassa Suomesta yhteiskunnan, jossa yksikään lapsi tai nuori ei jää syrjään – edes aikana, jolloin jaetaan niukkuutta. Ihmelääke löytyy siitä, että käytettävissä olevat resurssit käytetään fiksummin: kaikkein vaikuttavimpaan työhön ja hankkeisiin. Haluamme omassa työssämme kokeilla uusia ja innostavia konsepteja, joiden vaikuttavuutta pystymme mittaamaan. Samalla haluamme vaikuttaa siihen, että yhteiskunnassamme käytössä olevat eurot ohjataan työhön, jolla saadaan isoin mahdollinen vaikutus aikaan.
Uskomme, että maailman vaikuttavimmat syrjäytymisen ehkäisyn keinot löytyvät vain, jos rakennamme Suomesta kansainvälistä syrjäytymisen ehkäisyn menestystarinaa yhdessä julkisen sektorin, järjestöjen, päättäjien, yritysten ja yhteisöjen kanssa – myös olemassa olevaa järjestelmää haastaen.
Seuraavan viiden vuoden ajan työtämme ohjaa visio, joka kenties kuulostaa jostakusta yhtä epärealistiselta kuin Me-säätiön alkuperäinen visio allekirjoittaneesta: Suomi on yhteiskunta, jossa yksikään lapsi tai nuori ei jää syrjään - ja muu maailma tulee katsomaan meiltä mallia.
Tiina-Maija Toivola on Me-säätiön toimitusjohtaja, joka on toiminut Me-säätiössä eri tehtävissä vuodesta 2018 lähtien. Toimitusjohtajana Tiina-Maija on työskennellyt vuodesta 2021.
.webp)
